F*ck korona – kesää kohti

Ajatuksia kotoilusta ja mökkeilystä katseen siintäessä jo kesässä ja siirtolapuutarhassa.

Blogi on ollut heitteillä koronakriisin ajan. Jotenkin etätyöskentely kotona on vienyt sen verran energiaa, ettei koneen ääressa ole halunnut jatkaa työpäivän jälkeen. Siihen on tultava muutos. Olisin kuvitellut, että juuri tällaisessa tilanteessa kaivan esiin kaikenlaisia projekteja, jotka ovat hautautuneet alituisen kiireen alle. Ensimmäisenä tulee mieleen Tampereen ravintolahistorian koostaminen. Siihenhän on jo hyvä pohja Sivumaun Facebook-sivulla. Jännä, miten paljon sekin vaatii päivitystä monen ravintolan jo vaihduttua 2,5 vuoden aikana. Käy lisäämässä kuviin omat muistosi.

MITEN TUKEA? Olen pohtinut paljon ravintoloiden kohtaloa ja tuskaillut, mitä voisin itse tehdä niiden hyväksi. Samalla tulee miettineeksi kauppoja, joita haluaisi myös tukea. Ja tuottajia. Ja kuitenkin ruoanlaitto on itselle jokapäiväistä terapiaa, josta en pysty luopumaan. Se katkaisee työnteon ja siirtää ajatukset pois työkuvioista. Sitä se on tehnyt aina, mutta nyt sen merkitys korostuu, kun työpiste sijaitsee keskustakaksiossa metrien päässä. Tuettavia on valtavasti ja omia resursseja niukasti. Mikä valinta tukee yhtä, jättää toiset välistä. Tärkeintä on joka tapauksessa korostaa valinnoissa kotimaisia tuotteita, vaikka itse huomaankin kääntäneeni ruokakurssia varsin paljon kaukaisiin keittiöihin, joihin ei usein löydy kotimaisia vastineita raaka-aineissa. 

ARJEN UUDET LUKSUKSET. Käyn tavallisesti ruokakaupassa aivan liian usein, 4-5 kertaa viikossa. Lähtökohtana on, etten tiedä, mitä huomenna haluaisin syödä, joten ostan raaka-aineita vain 1-2 päiväksi kerrallaan. Nyt olen siirtynyt tietenkin harvempaan tahtiin ja stokkaan ruokaa kerralla viikon tarpeiksi. Olen pitänyt ruokakaupassa käymisestä, mutta nyt se on vain ahdistava, funktionaalinen suoritus, jonka positiivisin puoli on  siinä, että tulee laitettua farkut jalkaan uloslähtiessä. Partaveden suihkaisu on muuttunut rutiinista kivaksi pieneksi luksukseksi. Kauppalaskujen suuruus kauhistuttaa, mutta kun tajuaa, ettei kauppaan mene taas viikkoon latiakaan, muuttuu tyrmistys vienoksi hymyksi.

RUOKASHOPPAUSTA. Olen ollut parikymppisenä jonkinmoinen shoppailija, mutta sittemmin järkiintynyt. Toisaalta tyytyväisyys materiaan on vain muuttanut muotoaan ja huomaan kokevani tyydytystä siitä, mitä paremmalta kodin ruoka- ja viinivarasto näyttää. Parhaillaan kaapit ovat täpötäynnä. Onneksi hahmotan hävikin suhteen tuorekaman ostamista, vaikka jotain välillä kaapin perukoille unohtuukin.

PAKKANEN TYHJÄKSI. Tähän aikaan vuodesta olemme perinteisesti alkaneet syödä pakastinta tyhjäksi, koska siirtolapuutarhakauden aloitus häämöttää vapun tienoilla. Yllättävän hyviä löytöjä pakkasesta löytyikin. Lihaa on tullut syötyä näissä oloissa tavallista enemmän, mutta ainakin puolet siitä on kaivettu omista kätköistä. 

ITSEÄNI PIRISTÄVIN AJATUS on siirtyminen mökille mahdollisimman nopeasti, kun puutarhalla avataan vedet yöpakkasista päästessä. Puutarhassa ahkerointi on parasta terapiaa kuormittuvalle mielelle. Ja samalla tulee harrastettua hyötyliikuntaa. Vapaus hengittää raikasta ilmaa ja grillata ovat suuri eteenpäin ajava voima. Enemmän tilaa ajatella, haaveilla, kehitellä, nikkaroida ja levätä.

UPEA PUOLI tilanteessa on seuraajien aktivoituminen some-kanavissa. Kun kaikki ovat samassa, hiukan vuotavassa veneessä, syntyy keskuuteen hienoa henkeä. Tässä tulee huomattua, mikä kaikessa lopulta on tärkeää ja ajatukset löytävät aiempaa helpommin toisensa. Samalla huumorin merkitys korostuu ja olen yrittänyt viljellä sitä aiempaakin enemmän.

Taustalla piilee kuitenkin ne vanhat, koronaakin suuremmat ongelmat, joita ei saa unohtaa, vaikka tässä alkushokissa eivät pinnalla olisikaan. Toisaalta, monet ilmaston eteen tehtävät valinnat auttavat myös korona-aikojen akuutteihin ongelmiin. Suositaan paikallista tuotantoa. Suositaan pienempiä tuottajia, joiden kama on yleensä myös laadukkaampaa. Pienyrittäjä saa elannon ja asiakas suuremman nautinnon tavallista karumpaa arkea piristämään, hyvästä mielestä puhumattakaan. Jos duuni säilyy ja rahalle löytyviä kulutuskohteita on niukasti, voi ruokailussa panostaa enemmän laatuun ja nautiskeluun. On olennaisen tärkeää, että kotimainen ruoantuotanto säilyy monipuolisena ja runsaana. 

PYSYTÄÄN TERVEINÄ JA JUTUISSA. Keskitytään kotoiluun ja yritetään saada siitä kaikki ilo ja nautinto irti. Ruoka on siihen hirveän hyvä keino. Ja on jotenkin lohduttavaa, että koko maailman sekaisin laittaneelle kiroukselle löytyy lopulta hämmästyttävän helppoja torjuntakeinoja: kotonaoleminen ja käsien peseminen saippualla. Ja mitä nöyrin kiitos heille, jotka pitävät tätä yhteiskuntaa pystyssä etulinjassa. 

Olen kuulolla sosiaalisen median kanavissa. Seuraa Sivumakua Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. Instan Stories on muotoutunut aktiivisimmaksi päivityskanavaksi päivän menosta. Saispa vain aikaiseksi höpötellä sinne ihan naamatusten.  

PS. Alkaa niitä reseptejäkin tulla tälle kanavalle. Varastoon on kertynyt ihan hitosti kaikkea hyvää.