Kotimaisuushaaste – koronakulma

YHTEISTYÖ. Hitto, mikä viikko! Mutta samalla #kotimaisuushaaste muuttui yhä tärkeämmäksi.

KOTIMAISUUSHAASTE on kolmen kuukauden projekti, jossa yritän nostaa ruokakauppaostosteni kotimaisuusastetta lähtien 48 % -tasosta. Sen seuraaminen onnistuu helposti Pirkanmaan Osuuskaupan S-mobiili -sovelluksessa, Omat ostot -osiossa. Tempausta voi seurata #kotimaisuushaaste-hashtagillä Facebookissa ja Instagramissa, myös tarinoiden puolella.

Lue myös haasteen alun mietteet.

Arvatenkin kulunut koronaviikko heitti melkoisen kierteen normaaliin arkeen myös ruokaostoksissa. Tampereen keskustassa on ruokakauppoja aina lähellä ja keskustakodeissa rajallisesti säilytysmahdollisuuksia, joten erityistä stokkaamista en harrastanut. Mutta kun on ollut tapana käydä ruokakaupassa 4-6 kertaa viikossa, voi siitä helposti napsaista valtaosan pois arjen olennaisesti muuttumatta. Jääpähän enemmän aikaa paremmalle puuhalle.

HUIKEA KOTIMAISUUSALOITUS. Kotimaisuushaasteen ensimmäinen kuukausi sujui mallikkaasti. Kun lähtee 48 prosentista, on helmikuun 70 % täydellinen suoritus. Ja siis ilman ruokavalion muutosta. Parannus johtui vain pienistä muutoksista, joita oli paljon. Kahden henkilön taloudessa kului helmikuussa ruokaan vajaa 450 euroa. Ravintolassa tuli syötyä muutaman kerran tarjottuna. Ruokalaskun pienuus yllätti, mutta samalla on käynnissä lihan karsiminen ruokavaliosta. Kaikkeen lihaan kului kahdelta syöjältä kuukaudessa 66 euroa ja kalaan pari kymppiä. Siinä on mukana yksi 6 syöjän broileriateria. Toisaalta kerran söimme pakkasesta appiukon hirveä.

LIHAN OSA KAUPPALASKUSSA. Tässä piileekin olennainen osa kotimaisuusasteen muodostumisessa. Liha. Se maksaa ja aste määrittyy kulutetun rahan mukaan. Makaronilaatikko ja liha-perunasymbioosi ovat luontevasti kokonaan kotimaista. Mutta samalla päivittäisessä lihansyönnissä ei ole tolkkua. Ellei nyt ilmaston, niin myöskään ruoan monipuolisuudenkaan takia. Mitä enemmän ostat lihaa, sitä helpommin kotimaisuusaste kasvaa. Se on aika syvältä. 

KOTIVARA ISKI KOTIMAISUUTEEN. Maaliskuun alun kotimaisuuskehitystä varjosti aasialaiset vegeruoat. Teki mieli mausteista ruokaa. Intialaista ja thaimaalaista vegeruokaa on vaikea tehdä kotimaisiin raaka-aineisiin painottuen. Lisäksi monen hedelmän satokausi on päällä ja jokainen niistäkin laskee kotimaistasoa. Tarkoitukseni kun ei ollut heittäytyä kotimaisen tarjonnan varaan, vaan tehdä samaa ruokaa kuin ennenkin pienten, mutta yhdessä merkityksellisten valintojen siivittämänä. Sen jälkeen tuli tehtyä jonkin verran varautumista ja pavut, kikherneet, tomaattimurska ja hedelmät laskivat kotimaisuutta entisestään. Maaliskuun puolivälissä kuun saldo näyttää ärsyttävältä, 49 %, mutta poikkeustilanteessa se on siedettävä. Vuoden kotimaisuusaste on noussut 1,5 kuukaudessa 6 pinnaa 54 prosenttiin.

NYT TAISTELLAAN PIENTUOTTAJIEN TULEVAISUUDESTA. Tällä viikolla aloin miettiä haasteen merkityksellisyyttä tilanteessa, jossa koko maailma yrittää vain selviytyä akuutista ongelmasta hengissä. Sitten aloin nähdä somessa pientuottajien hätää, joka lisäsi perspektiiviä aiheeseen. Vaikka monella tuottajalla on nähtävissä myyntipiikki hamstrausbuumissa, jää moni pieni yrittäjä heitteille. He toimittavat markettien lisäksi tavaraa ravintoloihin, jotka vetivät tällä viikolla tilauksistaan käsijarrua.

Monen pientuottajan lähiviikot ovat hyvin epävarmoja, koska koronatilanne elää päivittäin. Keskittyvätkö ihmiset pitkäänkin vain tyhjentämään pasta-, nuudeli-, tonnikala- ja papuhyllyjä selviytyäkseen? Vai voisiko kotikaranteenia helpottaa tavallista laadukkaampien tuotteiden nauttimisella? Kun rientoja perutaan, vapautuu rahaa muuhun käyttöön. Niillä voi kätevästi tukea kotimaista pientuotantoa. Nyt, jos koska, on oikea hetki pitää kotimainen tuotanto hengissä, jotta voimme nauttia sen kirjosta myös tämän kurimuksen jälkeen. #Kotimaisuushaasteelle on elintärkeää tilausta.

PS. Muistakaahan, että ruoka ei tule loppumaan Suomesta. Tyhjät hyllyt johtuvat vain nopeista myyntipiikeistä. Monesti tuotteita on kaupan omassakin varastossa riittämiin, mutta niitä ei ole vain ehditty tuomaan hyllyihin. Tilauksen saaminen kestää pari päivää ja viikonloppu lisää siihen päivän, joten torstaina yhtäkkiä  tyhjentynyt hylly saadaan täyteen ehkä vasta tiistaina. Otetaan iisisti. Ja pestään käsiä ja pysytään kotona. Ostetaan itselle tai kaverille ravintolalahjakortti odottamaan parempia aikoja.

PPS. Pysyt kotimaisuushaasteesta ja muista ruokajutuista parhaiten mukana seuraamalla Sivumakua Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!