SAKSAN VIINITIEDOTUS on viime vuosien aikana lanseerannut aluksi keväiset Riesling-viikot ja vähän myöhemmin syksyisen Spätburgunder- ja nyttemmin “suomennettuna” Pinot Noir -viikon. Aihe on sinällään hyvin läheinen, koska valkkareista oma suosikkityyli on nimenomaan saksalainen Riesling ja Pinot Noireista saksalainen, ei-tammitettu Spätburgunder. Tammellekin on toki oma paikkansa, koska Pinot Noir taipuu moneen. Kuulen aika usein rypäleen olevan lähinnä “mehuviinien” raaka-aine, mutta lajista löytyy hirveän laaja skaala todella tiukoista riistaviineistä mukavan kevyisiin, mutta ryhdikkäisiin salaattiviineihin. Pinot Noir on minulle rypäleistä eniten ruokaviini, mutta löytyy lajista upeita lasissa yksikseen pyöriteltäviä ja nautittaviakin.
Parhaimman katsauksen lajiin sain 2018 Pinot Noir -pressireissulla Badenissa. Muutaman päivän aikana eteen tarjoiltiin niin pirun monta lajin edustajaa, että hienoudet ja heikkoudet alkoivat nousta esiin tällaiselle harrastajallekin. Kerrotaan nyt tässäkin, että reissun seminaaripäivien jälkeen maistellun, neljän Pinot Noirin sokkotastingin jälkeen onnistuin sanomaan kunkin viini alkuperämaan. On hämmentävää, miten nopeasti makuaisti sopeutuu ja oppii. Vastaava suoritus ei varmaankaan onnistuisi heti kylmiltään. Hieno laji, tuo Pinot Noir.
PINOT NOIR -VIIKKO 2021. Nyt kävi kutsu maistamaan Tampereen ravintololoiden Pinot Noir -teemamenuja. Tämän vuoden Pinot Noir -viikolla on mukana viisi tamperelaista ravintolaa. Kävin maistamassa Viinikartta.fi:tä pitävän Jannen kanssa pari paikkaa, mutta toisten raflojen kohdalla muutama päivä myöhemmin olo tuntui siltä, että näinä aikoina oli parempi jättää varmuuden vuoksi väliin. Onneksi jäi vain pieneksi köhäksi.
RAVINTOLA HENRIKS tarjoili Pinot Noirin kylkeen lihaisan riistamenun. Tykkään erityisesti, kun paikka tekee sellaisia aitoja bistroannoksia vetämättä liian fiiniksi, mutta muovaa yksinkertaisesta kombosta vankalla kokkaustaidolla hienon lopputuleman. Tässä menussa on paljon sitä.
ALKURUOKA. Poron routapaistia, tryffelimajoneesia, talon briossia, puikulasipsiä ja karpalogeeliä. Tämä on täydellinen bistroannos. Upeasti kypsennetty, laadukas liha. Happoja, rasvaa ja rapeutta. Tummaa, mutta paljon sävyjä. Ei kai sitä tarvitse enempää selittää. Just tällaisia annoksia haluaisin syödä vähintään kerran viikossa.
Lasiin monitoiminen Karl May Pinot Noir 2018, jossa riittää niin happoja kuin karpalon ja kirsikankin hedelmäisyyttä.
VÄLIRUOKA. Koska Henriksille sorsat toimitetaan kokonaisina ja avaamattomana, löytyy sisuksista hienoja raaka-aineita käytettäväksi. Siispä sorsan maksasta ja sydämestä tehty patee, kevyesti konjakilla maustettua briossia ja karpalohilloa. Patee on mulle varsin monitahoinen herkku. Toisaalta haluaisin sellaista löytyvän aina kaapista, mutta käytännössä tykkään, kun sitä saa lähinnä syksynä ja jouluna. Ehkä on vain hyvä, ettei tämän annoksen raaka-aineita löydy aina kaapista.
PÄÄRUOAKSI omenamehussa confattua sorsankoipea ja höysteeksi sorsanrintaa, keltajuuripyreetä, kevyesti tryffelillä maustettua perunafondantia ja konjakkikastiketta sekä paahdettua maa-artisokkaa. Syksy lautasella. Tummia sävyjä, sorsan erilaisia rakenteita ja tryffelin tuomaa maanlaheistä sävyä.
Lasiin rypäleen nähden lempeän runsas Franz Hahn Spätburgunder 2019, jonka lempeä runsaus toimii mainiosti syksyisten liharuokien komppaajaksi.
JÄLKIRUOAKSI lakritsijuurella maustettua jäätelöä, puolukka-curdia, kuivatuista karpaloista tehty sokerikeksi ja suklaakakkua. Tummilla kauden sävyillä jatketaan mukavilla hapoilla ja rakenteilla höystäen. Lasiin keittiön oma glühwein, joka oli raikkaan maukkaassa makeudessaan aivan eri kastia Alkon tunkkaisiin versioihin nähden. Hieno idea ja erinomainen toteutus!
RAVITSEMISLIIKE AISTI. Matka jatkui muutaman sadan metrin päähän Ravitsemisliike Aistiin. Siellä oli tarjolla toinen riistamenu saksalaisten Pinot Noirien kylkeen. Onneksi he aavistivat sen ja tarjoilivat annokset puolikkaina.
Aistin tyylille tällainen rustiikkisen tyylikäs ruskamenu toimii hienosti.
ALKURUOAN linnunmaksamoussea, salottisipulia ja pikkelöityä suppilovahveroa ja karviaishilloketta edusti paikkaa täydellisesti. Rouheutta, fiineyttä, maksan syvyyden ja happojen tasapainoa.
LASEIHIN lempeän runsas, hapoillaan maksaa hienosti leikkaava Franz Hahn Spätburgunder sekä mukavasti tammen pyöristämä, mutta ryhtinsä pitävä Thörle Spätburgunder.
PÄÄRUOAKSI ankanrintaa, appelsiinikastiketta ja palsternakkapyreetä. Jälleen bistroklassikko, mutta Aistin näköisenä. Juurevaa, syvää, hedelmäistä hapokkuutta ja makeutta.
JÄLKIRUOAKSI vielä loppusyksyn henkeä upeasti jatkava punajuuri-suklaakakku fenkolijäätelön kera. Lasiin talon omaa luumulikööriä, joka oli itsekseen omaan makuun turhan makea, mutta jälkiruoan kanssa komppasi hienosti. Syysilta taputeltu.
Pinot Noir -viikko jatkuu lokakuun 2021 loppuun, mutta annoksia ja viinejä kannattaa kysellä paikoista myöhemminkin, josko pitävät vielä listoilla.
Ravintola-arvostelu: Puisto, Tampere