Tampereen ykköspaikalla Tammerkosken äärellä sijaitseva Puisto avattiin mittavan remontin jälkeen 2017. Ravintolan alkutaival on mennyt jossain määrin konseptia hioen, vaikka suosiotakin on riittänyt. Tilassa on peräti kaksi puu-uunia, mutta jotenkin niiden anti ei ole nostattanut erityisempää pöhinää. Harmittelen, ettei Tampereella näytä toimivan millään roomalaistyyliset pizza al taglio -slaissit.
Kesänkorvalla paikka laittoi kuitenkin uutta vaihdetta silmään palkkaamalla ravintolaa johtamaan monessa liemessä keitetyn Anette Mellinin. Viimeksi Hopealinjojen keittiöistä (laivat, Viikinsaari, Mustavuori ja Bistro Kattila) vastannut Anette sanoo olevansa omimmillaan laittaessa asioita uuteen järjestykseen tulipaloja sammutellen. Kutsu kävi ja käytiin bloggariporukalla katsomassa, miten palot on taltuteltu.
Puistoon Mellin on ehtinyt tuoda kesän väkikaaoksen jälkeen jo omaa tyyliään aiempaa yksinkertaisemmalla ja vahvasti laadukkaisiin raaka-aineisiin nojaavalla keittotyylillä.
PIZZA. Anette tunnustaa, ettei ole vielä pizzan suhteen mestari, mutta on tehnyt Puiston pizzoista oman näköisensä. Listalla niitä löytyy kahta eri sorttia sekä vapaasti omavalintaisilla täytteillä tehdyt pizzat. Pizzojen ulkonäkö kieltämättä arveluttaa. Puu-uunin mukanaan tuomat ja somessa pizzantekijäöiden havittelemat ”leopardipilkut” puuttuvat ja reunat näyttävät turhankin ruskeilta.
Paikan nimikkopizzassa kohtaavat Nakki-Hannun punajuurimakkara, Ahlmanin Selin-sinihomejuusto, punasipuli & lehtikaali. Varsin kaukana italialaisesta hengestä. Metsä-pizza koostuu Creme fraichesta, pikkelöidyistä kantarelleista, kylmäsavustetusta lohesta, punasipulista ja puolukoista. Varsin härmäläistä. Mutta maistetaan.
Jep, eivät ne oikein pizzalta maistu, mutta aivan pirun hyviltä joka tapauksessa. Tyyli on enemmän piirasmainen. Vahvasti ruskistunut reunus osoittautuu erittäin meheväksi pohjaksi. Kun kaikki uudet pizzeriat kilvoittelevat taikinan kohotusajoilla ja ilmakuplilla, Puisto luo aivan oman pizzapolkunsa. Lähtökohtaisesti se kuulostaisi korviini huonolta, mutta nämä lätyt ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Skandinaavisessa makumaailmassa on jotain yhtä aikaa kotoista ja hienostunutta. Iso suositus.
VÄLIKEITOKSI myskikurpitsakeittoa, jossa höysteenä kamomilla-mantelikreemiä, kahviöljyä, kurpitsansiemeniä, pikkelöityjä kantarellia ja kuivattua porkkanaa. Osasten nyanssit tuovat keittoon hauskoja viboja, joista paras on ilman muuta kahviöljyn syvän mielenkiintoinen aromi.
PEURATARTAR saa kyytiinsä kuivattua salottisipulia, dijonmajoneesia, puolukkaa pikkelöityna ja kuivattuna, valkosipulisuolakurkkua ja raastettua keltuaista. Makukombo on sinänsä hyvä, mutta lihan rakenne on turhan löysä ja jauhelihamainen ja valkosipulisuolakurkku hallitsee makua liikaa.
Mainitaan muuten, että annokset ovat listan annoksia pienempiä, koska nautimme niitä useampia.
PÄÄRUOAKSI tyylikäs vegeannos, rekonstruoitu kaalikääryle, jossa ohrattoa, sipulia, ruusukaalia, lehtikaalia, härkäpapuja, cashewpähkinäpyreetä ja puolukkaa. Kruununa päälle todella tiiviin umaminen liemi paahdetusta kaalista ja sipulista. Oiva, mahtavan maukas, syksyinen makumaailma. Hienosti ideoitu ja toimiva annos.
JÄLKIRUOAKSI sesongin mukainen Créme Brûlèe tattikinuskilla ja uuniomenasorbetilla. Hienosti vetää nippuun koko illallisen. Syksy puhaltaa lautaselta ja lämpimät maut hellivät, vaikka jäätelön muodossa. Puiston tekemää jäätelöä myydään myös ulos.
Kahvin kylkeen vielä paikan omat herkulliset pistaasimacaronsit.
VIINIT. Puiston ehkä yllättäväkin piirre on mielenkiintoiset viinit. Toki niitä osuuskaupan asiakasomistajapullojakin saa (myös Nicolas Feuillautte -samppanjaa 44,90), mutta varsinainen tarjonta yllättää varmasti paatuneemmankin viininenän. En kirjannut suositusviinejä ylös, mutta illallisen aikana päästiin makumaailmoissa moneen jännään soppeen aina Unkarin omaleimaisesta tyylistä pullofermentoituun Proseccoon. Tänne kannattaa poiketa ihan vain lasillisellekin ja antaa henkilökunnan suositella lasintäytettä, mikäli oma viinitietous on listaa lukiessa koetuksella.
Puisto ottaa Anetten hoivissa harppauksia eteenpäin tuoden koskimaisemiin aitoja suomalaisia makuja juurevalla otteella. Linja on selkeän tyylikäs pysyessä kuitenkin riittävän rentona. Suuren ravintolan listalta saa yhä vaikka mitä, mutta jokaisesta annoksesta löytyy kosketus suomalaiseen maaperään.
Ravintola Puisto
Koskipuisto, Tampere
Ravintola-arvostelu: Dabbal, Tampere – Jäämeren herkut