YHTEISTYÖ. Kolmen kuukauden kotimaisuushaaste kohti kotimaisempaa ostoskoria on tullut projektin suhteen päätökseen, vaikka haaste jatkuu tästä ikuisuuteen. Korona muutti paljon, mutta antoi samalla tilaisuuden keskittyä tarkemmin ruokakorin sisältöön. Spoiler alert, onnistuin tavoitteessani.
Haasteiden kevät. Helmikuun alussa kuvittelin yhteistyössä Pirkanmaan Osuuskaupan kanssa aloittamani kotimaisuushaasteen tarjoavan arkeen sopivasti haastetta, mikä tuntuu tällä hetkellä kornilta.
MISTÄ LÄHDETTIIN. S-mobiilin Omat ostot -palvelu kertoi ruoan kotimaisuusasteeni olevan 48 %. Aluksi hätkähdin sen pienuutta, mutta ymmärsin varsin kansainvälisen ruokavalioni ohjaavan valintoja ulkomaisiin tuotteisiin. Sellaista perinteistä suomalaista kotiruokaa syön aniharvoin. Halusin silti kokeilla, voiko astetta nostaa muuttamatta ruokailutottumuksia. Pelkästään tarkastelemalla tarkemmin tuotteiden alkuperää ja suosimalla suomalaisia tuotteita entistäkin päämäärätietoisemmin. Asetin kolmen kuukauden tavoitteeksi nostaa kotimaisuusasteeni 60 prosenttiin.
Lue myös haasteen alun mietteet.
Lue ajatukset koronakriisin alusta.
MISTÄ KOTIMAISUUSASTE RAKENTUU? Helmikuu alkoikin mallikkaasti, kun asiaan paneutui ja alkoi ymmärtää, mistä ulkomainen saldo ruokakuiteissa kertyi ja miten kotimaisuusaste muutenkin palvelussa muodostuu. On olennaista huomata, että lukema lasketaan euromääräisesti. Siten paljon kotimaisia kasviksia ostavan, mutta toisinaan ulkomaista lihaa ja olutta ostoskoriin nappaavan kuluttajan kotimaisuusaste voi olla yllättävänkin pieni. Toisaalta, runsaasti kotimaista lihaa syövä tyyppi saa kotimaisuusasteeseensa melkoisen puskurin.
Tästä päästään enemmän omaan näppituntumaan kuin sovelluksen lukeman tuijottamiseen. S-mobiilin kotimaisuusaste on silti erinomainen palvelu ja tuki oman ostokäyttäytymisen tutkimiseen, mutta omaa järkeäkin saa käyttää. En keksi euromääräistä mittaria parempaa tapaa mitata ostosten kotimaisuutta, mutta sen heikkoudet on hyvä tiedostaa.
ARKI JA KAUPASSAKÄYNTI MUUTTUI. Koronakriisin myötä oma ostokäyttäytyminen muuttui olennaisesti. Käyn tavallisesti ruokakaupassa usein, 4-5 kertaa viikossa. Kevään aikana olen pyrkinyt käymään vain kerran viikossa. Lisäksi olen ostanut suoraan kotimaisilta pientuottajilta, mikä ei lukemassa näy. Siinä missä aiemmin tavallinen kauppalaskuni ylitti harvoin 30 euroa, ei keväällä ole liiemmin alle satasen laskuja näkynyt. Alkushokin jälkeen huomasi, että lopulta rahaa kuluu tavallista vähemmän, kun heräteostoja ei tule tehtyä kuin sen yhden kauppareissun aikana.
KOTIMAISUUSASTE +13 %. S-mobiilin Omat ostot -palvelun kotimaisuusasteen keskiarvo kolmelta kuukaudelta näytti lopulta 61 % eli onnistuin tavoitteessani. 13 % nousu ruokavaliota muuttamatta, ainoastaan tarkkaavaisuutta lisäten. Ja olennaisena lisänä palveluun kirjautumattomat kotimaiset ostot muilta tahoilta. Kriisin aikana kotimaisen tuotannon tukeminen on tärkeämpää kuin koskaan.
Kevät oli opettavainen monelta osin eikä vähiten ruokakaupassa. Opin paitsi omasta ostokäyttäytymisestäni, myös suunnittelemaan ruokaostoksiani pitemmälle kuin päivän päälle mielitekojen orjuuttamana. Nyt vain toivon pääseväni vielä joskus maailmaan, jossa kotimaisuusasteen nostaminen ruokakaupassa on arjessa se suurin haaste.
Annetaan kotimaisuushaasteen jatkua ikuisesti! Seuraa sen edistymistä Sivumaun Facebookissa ja Instagramissa, myös tarinoiden puolella. Ja käy lataamassa S-mobiili -sovellus, jotta voit tarkkailla omiakin ostoksia.