Kotimaisuushaaste – lähtökohta

YHTEISTYÖ. Lähde mukaan nostamaan ruokaostostesi kotimaisuusastetta! Oma lähtötasoni on 48 %.

Uuden blogialustan myötä aloitan myös sisältöyhteistyöt. Ensimmäiseksi sain ihan huikean mielenkiintoisen keissin Pirkanmaan Osuuskaupan kanssa. Kolmen kuukauden projekti, jossa yritän nostaa ruokakauppaostosteni kotimaisuusastetta. Sen seuraaminen onnistuu helposti heidän S-mobiili -sovelluksessa, Omat ostot -osiossa. Tempausta voi seurata #kotimaisuushaaste-hashtagillä Facebookissa ja Instagramissa, myös tarinoiden puolella.

Mistä ruoka tulee?

Petyin omaan 48 % -lukemaani. Kun lasken mukaan muista kuin S-kaupoista tekemäni ostokset, luku varmasti nousisi, mutta ei paljoa. Mielestäni suosin kotimaisia tuotteita, mutta ykkösasia on kuitenkin aina kulinaarinen laatu. Huomasin, että ostoskorini täyttyy yllättävän paljon automaatiolla. Olen jossain vaiheessa todennut tietyn tuotteen lajissaan parhaaksi hinta/laatu-suhteessa ja se valikoituu sen enempää miettimättä. Toisaalta minulla on myös haukansilmät uutuuksien bongailuun, mutta kynnys epävarmoihin kokeiluihin on varsin korkea. Nyt on aika tarkastella suosikkituotteita uudelta näkökannalta ja nähdä, mistä mikin raaka-aine lopulta tulee.

Olen pohtinut tällä viikolla paljon sitä, mikä nostaa ja laskee omalla ja muiden kohdalla ruoan kotimaisuusastetta. Ehkäpä merkityksellisin seikka on oma ruokavalio, joka seilaa päivästä toiseen eri maiden keittiöissä. Siinä korostuu italialainen, meksikolainen, intialainen ja kauko-itäinen keittiö. Niiden ruokien valmistaminen vaatii usein raa-aineita, joita ei ole kotimaisina saatavilla. Perinteistä suomalaista kotiruokaa ei meillä yksinkertaisesti tehdä kuin kerran pari vuodessa. En ole ollut koskaan sen fani. Jos perheen ruokavalio koostuu makaronilaatikosta, ruskeasta kastikkeesta, perunoista, lihakeitosta, lihapullista, hernekeitosta, uunimakkarasta, maidosta, eineksistä yms., on niiden kaikki raaka-aineet varsin helposti kotimaisia.

Lokaalisti globaalia

Omassa keittiössä taas kuluu paljon mm. purkkitomaattia, parmesaania, mozzarellaa, chiliä, oliiviöljyä, papuja, sitruunaa, pastaa ja riisiä. Joitain niistä pystyy korvaamaan kotimaisella vaihtoehdolla ja otan sen asialistalle. Tarkoitukseni ei ole muuttaa ruokavaliotani eikä vääntää kaikkea väkisin kotimaiseksi, vaan tehdä pieniä korvaavia liikkeitä ja katsoa, miten se vaikuttaa kokonaisuuteen. Samalla tulee huomattua valintoja, joissa ei ole edes ajatellut kotimaisuutta. Sellaisia ovat esim. tuoremehu ja maustamaton jogurtti, joissa ulkomaiset brändit tekevät mielestäni parempaa laatua, mutta ei se kotimainenkaan tuotanto huonoa ole. Näissä täytyy tehdä jatkossa myönnytyksiä.

Juomastani oluesta noin puolet on kotimaista. Se on helppoa vetää sataan prosenttiin, koska Suomessa tehdään erinomaista olutta. Poikkeuksen tekee holiton olut, jonka ostan maun takia jatkossakin ulkomaisena. Virvoitus- ja energiajuomia juon ehkä tölkillisen viikossa ja ne ovat pääosin ulkomaisia. Italialaisista sitruunalimsoista en tingi. Juomissa kahvi on väistämättä ulkomaista, mutta ostan liki aina kotimaisia brändejä.

Tarkin syyni ja muutos tulee lihassa ja kalassa. Ostan punaista lihaa nykyään melko harvoin ja se on pääosin kotimaista. Poikkeuksen tekee tietyt ruhonosat sekä vasikka, joita ei kotimaisina saa. Lihan ostotiheys kasvanee taas grillikautena. Jauheliha ja broileri on aina kotimaista. Kaloissa rakastan turskaa (MSC), mutta eipä ulkomaista kalaa tule syötyä kuin korkeintaan kerran kuukaudessa. Rakastan myös simpukoita ja niitä ei kotimaisina saa. Niiden syöntitiheys vaihtelee.

Aamuleipiini käytän melkein täysin kotimaisia juustoja. Herkuttelujuustoista kotimaisten osuus on melko pieni, mihin täytyy kiinnittää jatkossa huomiota. Laatutuottajia on kuitenkin Suomessa hyvin vähän ja pidän vaihtelusta. Eipä niitä juustolautasia tosin tule tehtyä kuin kvartaaleittain.

Leivän suhteen tulee toisinaan napattua paistopisteestä “tuoretta” ulkomaista leipää. Ei tule jatkossa. Syön karkkia melko vähän ja se on liki aina kotimaista, mutta kulutan melko paljon kurkkupastilleja, joissa on vain yksi ulkomainen, minulle toimiva brändi. Sipsejä kuluu noin pussillinen kuukaudessa ja yleensä se on kotimainen. Suomessa ei tehdä hyvää pastaa, joten se saa jatkossakin pysyä italialaisena. Riisiä aion korvata esim. speltillä ja ohralla ruoissa, joihin ne suinkin sopivat.

Vihannekset ja yrtit pyrin ostamaan aina kotimaisina, kun taas hedelmät ovat omenaa lukuun ottamatta luonnollisesti ulkomaisia. Valkosipuli ja inkivääri tuppaavat myös olemaan aina kiinalaisia kesäkautta lukuun ottamatta. Pähkinät tulevat ties mistä.

Liity kotimaisuushaasteeseen!

Huh, olipas siinä kunnon skanni ruokavaliooni. #kotimaisuushaaste’en tarkoituksena on lisätä tietoisuutta valintoihini ja huomata pienten valintojen merkitys kokonaisuuteen. Lähde mukaan haasteeseen! Oma tavoitteeni on ainakin aluksi nostaa kotimaisuusasteeni 48 prosentista 60 prosenttiin ja katsoa, millaisilla säädöillä siihen pääsee. Vielä tovi sitten tällaisen tarkkailu olisi vaatinut hirveästi työtä, mutta S-mobiilin avulla se hoituu parilla puhelimen klikillä. Kannattaa ladata ja kenties yllättyä, mitä kaikkea on tullut ostettua!

PS. S-mobiilissa näkee myös ostettujen muovikassien määrän. 2019 ostin niitä 11 kpl. Pidän liki aina kestokassia mukanani ja aina yhtä enemmän kuin luulen tarvitsevani. Sovelluksesta löytyy myös ruokaostostesi hiilijalanjälki, S-Pankin palvelut ja paljon muuta mielenkiintoista ja hyödyllistä. Lue lisää S-mobiilista!

PPS. Pysyt kotimaisuushaasteesta ja muista ruokajutuista parhaiten mukana seuraamalla Sivumakua Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!